lauantai 22. tammikuuta 2011

KUN SANOJA EI LÖYDY



Otsikko kuvaa hyvin meidän viikkoa. Kirjoitan raporttimuotoon tapahtumat, toivottavasti jaksat lukea.

Jesperistä otettu valokuva paljasti oudon jutun; vasemmassa silmässä on kummallinen heijaste. Niin kuin kissan silmä.
Neuvolalääkäri tutki asian. Vasemman silmän näkö oli heikentynyt. Lääkäri puhui punaheijasteista ja lievästä karsastuksesta. Laittoi lähetteen silmäpolille, sanoi että ei tässä mitään hätää ole.
Ok, ei tarvi panikoida, ei hätää.

Kuukausia kului, kunnes kutsu silmäpolille tuli.
Maanantaina tutkimukset. Ultra paljasti silmänpohjassa muutoksen. Lääkärin epäily: retinoblastooma=silmäsyöpä. Mitä??????? Miten?????? Miksi?????? Meidän lapsi?????
Tarkemmat tutkimukset nukutuksessa keskiviikkona. Lääkäri vahvistaa epäilykset: retinoblastooma. Maailma pysähtyy. Kaikki menettää merkityksensä. Meidän lapsella on syöpä. Tuska, epätoivo, suru...nuo sanat on liian laimeita

Kiireellinen lähete Meilahteen professori Kivelälle. Puolen tunnin päästä Meilahdesta tulee puhelu: huomisaamuksi Helsinkiin klo 9.
Ajomatka yhtä tuskaa. Vaihtokauppoja: Otan kaikki pahat sairaudet ja kärsin hitaan ja kivuliaan kuoleman jos vaan annat meidän lapsen selvitä tästä. Sumua, epäuskoa, itkua...mitä tapahtuu????

Meidän pieni potilas on tosi urhea. Niin reipas pieni ja niin kamalan rakas. Sydämeen sattuu kun poikaa katselee.

Nukutus maskilla klo 13. Klo 14 meidät haetaan heräämöön: lääkäri haluaa heti keskustella. Heräämössä anestesialääkäri tulee kertomaan, että lapsi viedään yöksi teholle. Mitä? Miksi teholle? "Hei sulla on väärät vanhemmat", joku huutaa.
"Teidän kannattaa istua alas" meille sanottiin monta kertaa. Jesper tuotiin salista heräämöön.
Kesti ikuisuuden odottaa lääkärin tuloa. "Lääkäri sanelee ja tulee sitten keskustelemaan, käski sanoa, että on hyviä uutisia" Toivo herää.

"Ei ole syöpä"!!!! Itkua, naurua, käsittämätöntä huojennusta, iloa, onnea. Taaskaan ei sanat riitä.
Kyseessä erittäin harvinainen "coatsin-tauti". Taudin syntyperää ei tiedetä. Kehittyy sikiökaudella tuntemattomasta syystä. Tautia on tavattu vain pojilla ja vain toisessa silmässä. Silmän verisuonet ei kehity kunnolla, vaan menevät "makkaralle". Nämä suonet alkavat tihkua rasvaa. Tämä tihkunut rasva näkyi heijasteena Jesperin silmässä ja sitä luultiin kasvaimeksi. Tauti diagnosoidaan lähes poikkeuksetta aluksi retinoblastoomaksi sen samankaltaisten oireiden takia.

Hoitona laser-hoito. Tauti on pysyvä. Sillä on aktiivisia ja passiivisia kausia. Laseroinnin avulla silmän näkökykyä voidaan parantaa, ei kuitenkaan täysin palauttaa.
Laser-hoidot tehdään Meilahdessa ja kontrollit omassa sairaalassa.

"On todennäköisempää voittaa lotossa 7 oikein, kuin saada tämä tauti" sanoi lääkäri.
Meidän oma lottovoitto!

Tämä viikko on ollut elämämme kauheinta ja ihaninta aikaa. Sanat ei todellakaan riitä kuvaamaan niitä tunteita, joita ollaan käyty läpi. Pää ei oikein pysy mukana. Itkettää ja naurattaa. Tapahtuiko tämä kaikki ihan oikeasti meille?
Syvä kiitollisuus on päälimmäinen tunne, kun saamme katsella tuota meidän lottovoittoa.

Meidän puolesta on rukoiltu, toivottu ja meitä on ajateltu. Kaiken tämän sekamelskan keskellä on ollut tunne, että joku "kantaa" meitä. Niin kuin meidän alla olisi ollut verkko, ettemme vajoa. Emme voi tarpeeksi kiittää!

Pitäkää huolta toisistanne :)

tiistai 11. tammikuuta 2011

LEIPOMUKSIA




Iso halaus ja kiitos kaikille teille, jotka täällä piipahdatte kyläilemässä ja kivoja kommenttejanne jättämässä :) Ne saavat hyvälle mielelle ja suupielet korviin asti :) Ja terkkuja kaikille kavereille, joiden kanssa harvoin nähdään, mutta käytte täällä kuulumisia lueskelemassa!

Lomat on lusittu ja paluu arkeen koittanut meidänkin perheessä :)
Töissä olikin tuttu hulina taas päällä, onneksi mulla oli kerrankin lyhyt päivä :)

Arvatkaas mitä! Meillä on tänään leivottu, aivan ihanan makuista omppupiirakkaa ja banaanikakkua, namskis. Mutta tämä "arvatkaa mitä"-juttu liittyykin sitten meidän leipuriin. Nimittäin armas ukko-kulta on hääräillyt jauhopeukalona :) Useamminkin saisi kuulemma isi leipoa, koska isin leipomukset on kuulemma maailman parhaita! Ja täytyy kyllä myöntää...taitavat lapset puhua totta! Mulla tuppaa syystä tai toisesta kakut lässähtämään :o
Miten teillä muilla, onko miehissä jauhopeukalon vikaa :) ?

Meillä ei muuten kotona ole mitään erikoista(=remonttia)meneillään. Meidän pikku-mies tuumasi aivan vakavana yhtenä aamuna ruokapöydässä, että "kuule äiti, musta tuntuu, että meidän pitää alkaa kohta tekemään jotain remonttia" , poika on tunnetusti intohimoinen remonttimies :D

Noh, vähän aikaa joutuu vielä odottamaan. Jossain vaiheessa keväällä aloitamme sisäovien vaihtorumban. Sisustusjuttuja pyörii ihan liikaa mielessä. Tiedättekö, että mulla tuli sitten ihan totaalinen stoppi koko touhuun. Ideoita alkoi vaan tupsahdella mieleen ja niitähän riitti! Jos laittais tuon jutun, niin sitten pitäisi ihan ehdottomasti laittaa tuokin...ja vielä tuo ja tuo... Mietin, että minkä ihmeen takia koko ajan pitää haalia vaan kaikkea lisää ja jotain uutta?? Kai joskus voi olla tyytyväinen siihen mitä on ja nauttia siitä?

Mutta itseni tuntien voipi olla että pian taas raksuttaa ;D

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

lauantai 1. tammikuuta 2011

0101011



Säilyttäköön uusi vuosi sen,
mitä rakastat. Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat.
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

ONNEA UUDELLE VUODELLE!!!