JOULUN TUNNELMIA

Lämmin jouluntoivotus kaikille :)

KAAOS

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Tohtiiko sitä tänne vielä tulla höpisemään näin pitkän tauon jälkeen ;) ?!

Jep, hengissä siis ollaan! Kesä ja lomat hurahti hurjaa vauhtia täällä kotosalla touhutessa. Meillä on kesän aikana uusittu talon katto ja viime viikolla aloitettiin salaoja-hommat. Kivijalka on nyt myös kunnostettu ja eristetty nykypäivän standardien mukaisesti.

Mutta voi kauheeta, millaista meidän pihassa on!! Tai siis entisessä pihassa ;) Kaikki on täyden kaaoksen vallassa! Taloa kiertää tällä hetkellä kunnon vallihauta eikä nurmikosta ole tietoakaan. Kaikki puskat ja pensaat on mennyttä, syreeniaitaa ja muutamaa tuijaa lukunnottamatta. Terassi piti purkaa myös; se on nyt isona kasana tuolla talon nurkilla odottamassa uudeelleen rakentamista. Sama juttu muuten hiekkalaatikon kanssa, jonka meidän tosi innokas rakennusmestari, herra 4 v purkasi ihan itse ;)

Tähän hommaan oli oikeastaan pakko lähteä; kaikki oli vähän vinksin vonksin. Esim. maa-ainekset oli ihan vääränlaisia, kaadot taloon päin ( !!?? ), routaerisiteet ja salaojat puuttuivat. Tosin sieltä täältä on löytynyt vanhoja salaojaputken pätkiä :o
Kivijalka oli paikoitellen märkä, mutta onneksi vesi ei ollut noussut rakenteisiin.
Tänä iltana meinasi kyllä vähän tihkaista, kun kiertelin pihalla! Siis tuleekohan tästä pihaa enää koskaan?? Toisaalta, nyt on ihan huippu kivaa kun saa aloittaa pihan suunnittelun ihan puhtaalta pöydältä :)

Eihän meillä nyt toki ihan koko kesää olla työn touhussa oltu. Uimarannat tuli kierrettyä lasten kanssa; sattui tosi mahtavat kelit lomien ajaksi :) ja tietysti Power Parkissa käytiin. Kiva kun on niin hyvä huvipuisto näin lyhyen matkan päässä!

Sisustusrintamalla ei sitten olekaan sen kummempia tapahtunut. Vielä ;) projektia on kyllä sisälläkin luvassa sitten syksymmällä. Niistä lisää sitten myöhemmin :)

Tämmöistä tosiaan täällä! Ehkä postauksia tulee nyt vähän useammin kun on saatu nämä
isommat hommat tehtyä ;)

Voikaa hyvin!

SYREENIEN TUOKSUA

Hyvää kesäkuuta :) Että oli mahtava päivä eilen, 32 lämmintä, aurinko porotti ja tämä mamma köllötti aamusta iltaan peitolla bikineissä :) Pikku-isäntä ui altaassa koko päivän ja keksi kaikenmaailman leikkejä; esim kilpikonna-uimarengas oli vaarallinen vesipeto, joka piti pyydystää lassolla ;) Neitokainen lähti perjantaina aamupäivällä partioleirille ja tänään haettiin typy kotiin. Kivaa oli leirillä ollut :)

Meillä on nyt viralisesti aloitettu pihan muutostyöt! Viime lauantaina kävi metsuri kaatamassa muutaman ison männyn ja kuusen pois. Luvassa on ainakin laatoitusta ja uusia istutuksia. Uima-allasta ollaan pohdittu myös, mutta arveluttaa altaan hoito...

Ihan ensimmäisenä projektina täällä on kyllä ulkokaton remontti. Sen jälkeen vuorossa olisi salaojitukset ja kivijalan eristäminen ja kunnostaminen. Leikkimökki siirretään aurinkoisempaan paikkaan, on nyt aika varjossa ja siellä on paljon hyttysiä.Aita pitäisi maalata ja ikkunoiden karmit myös. Että ei meillä tekeminen lopu ;D Mitään työleiriä tänne ei kuitenkaan perusteta, eli tehdään fiiliksen mukaan.

Oman loman alkuun on vielä suorastaan tuskallisen pitkä aika; 5 viikkoa!! Voi miten sitä jaksaa odottaa ;) ??

Aika ihana tuoksu muuten valloittaa koko pihan, nimittäin meidän syreenit on ihan mahtavassa kukassa!

Aurinkoisia lomapäiviä kaikille lomailijoille ja tsemppiä meille lomaa odottaville, kyllä se sieltä tulee ;)

TERVEHDYS PITKÄSTÄ AIKAA

Kylläpä edellisestä postauksesta hurahti aikaa! Itse asiassa päivää vaille kaksi kuukautta :O Aika laiska olen tämän bloggailun kanssa ollut, on vaan jotenkin tökkinyt eikä aikaakaan tähän liiemmälti ole löytynyt. Nimittäin meillä on parin kuukauden aikana : 1) asennettu maalämpö, jihuu :D 2) asennettu uudet sisäovet, jihuu :D ja 3) sairastettu, plaah

Meidän sisäovien vaihto oli, hmmm, sanoisinko mielenkiintoista! Vanhojen ovien karmit on aikoinaan upotettu seinien sisälle, joten mies joutui käyttämään vähän järeämpiä työkaluja, että ne saatiin pois. Arvatkaa, miltä meidän seinät tällä hetkellä näyttää ;D!!!! Niin, ja ajatelkaa, että yksistään veskin oven karmit oli kiinnitetty 64 isolla naulalla. Että varmasti pysyy ;)
No, nyt on joka tapauksessa uudet ovet, ja kyllä ne on noihin vanhoihin verrattuna aika ihanat :) Painikkeet on prikulleen samaa mallia kuin vanhat, mutta nyt siis harjattua terästä. Tykättiin vanhoista kahvoista, väri vaan oli väärä, joten olipa ilo kun löysimme tuon mallin eri värisenä!

Maalämpö on ollut tällä kokemuksella aivan huippu hyvä. Ei tarvitse miettiä, paljonko öljyä on jäljellä ja mitäköhän se litrahinta taas on jne. Helppoa ja vaivatonta :)

Muutama viikko sitten tein aivan huippu ihanan löydön! Ihan tässä lähistöllä oli myytävänä tämmöinen vanha kaappi-kaunotar :) Heti kun kaapin näin, tiesin, että se on minun ;D Vielä en ole sille mitään tehnyt, mutta en aio hosua sen kanssa. Maalipinta on huonossa kunnossa, toisaalta se on ihana noin, mutta... voi olla että myöhemmin se vaivaa... katsotaan ja annetaan ajan ja kaapin itse kertoa ;)

Meillä on tosiaan kaikki kulkutaudit sairastettu tässä kevään aikana. Itse olen yllättävän vähällä päässyt, mutta nyt on kurkku kipeä, nenä vuotaa ja paikkoja kolottaa... ei huvittaisi yhtään alkaa sairastelemaan, olisi niin paljon tekemistä!

En muuten tiedä, onko biologinen kello alkanut tikittämään vai mikä kumma tätä mammaa vaivaa, mutta joka paikassa näkyy vain ihania vauvamassuja ja ihania vauvoja, hih ;D Onko jollain muulla samoja "ongelmia" ???

Mahtavan lämpöisiä päiviä ollut, toivottavasti saadaan nauttia auringosta loppuviikollakin :)

KUULUMISIA

Tervehdys taas pitkästä aikaa blogikaverit :) Vierähtipä edellisestä postauksesta jo hyvä tovi!

Viime viikolla oli Jesperillä ekat hoidot Helsingissä. Lähdettiin jo maanantaina aamulla ja pysähdyttiin Tampereella Ikeaan :) Tuli nyt huvi ja hyöty yhdistettyä. Ikeasta mukaan tarttui paljon astioita; ihan niitä "Färgrik"-lautasia ja kahvikuppeja, pieniä ja isoja laseja, tarjoilukulhoja, kaikenlaisia murokulhoja jne. Lisäksi löysin vihdoin meidän keittiön tuoleihin sopivat päälliset ja nättejä kehyksiä.


Olen monessa blogissa ihastellut niin vanhoja posliineja kuin uutukaisia söpöisiä Greengaten astioitakin. Tykkään kauniista astioista, mutta en malta arkikäyttöön ostaa niitä. Harmittaa kun ne kuitenkin menee meillä rikki ;) Siksi ihan Ikea-astiat käyvät meille oikein hyvin. Yhdessä kuvassa on joskus Huutokaupasta ostamani vanha posliiniastiasto. Se on vain juhlapäivinä käytössä ja tosi nätin kattauksen niillä saa aikaan :)

Niin... Jesperin leikkaus sujui tavallaan ihan hyvin. Operaatio kesti reilut 2,5 tuntia. Laserhoito ei sitten sopinutkaan, vaan vioittuneita verisuonia hoidettiin Kryolla, eli jäädytyshoidolla. Kaikki söheröt saatiin pois ja lopuksi silmään injektoitiin vielä lääkeaine, joka estää/hidastaa uusien söheröiden muodostumisen. Huono juttu oli se, että verkkokalvo oli ehtinyt jo osittain irrota, mutta onneksi se saatiin kiinnitettyä uudelleen.
Palutuuko silmän näkökyky? No sen vain aika näytää. Todennäköisesti ei :( koska rasva on kalkkeutunut, eli siis kovettunut, eikä se sieltä valumalla pois tule. Ehkä pieninä hippuina ajan kuluessa, mene ja tiedä. Vähän on fiilikset maassa...
Pikku-mies mietti perjantaiaamuna, että miksi hänen silmä on rikki, ja että olispa kiva jos voisi nähdä kunnolla. Arvatkaa vaan pääsikö äidiltä itku...
Noin kuuden viikon kuluttua olisi sitten tarkistus Mielahdessa ja uusi lääkeinjektio.
Että kyllä se todellisuus nyt oikeen toden teolla iski, että tätä tämä nyt on. Viheliäinen tauti :(

Meillä on kotona nyt pikku projekti alkamassa. Nimittäin maalämpö. Meillä on mennyt tämän talven aikana ihan tuhottomasti öljyä lämmitykseen, huh huh! Ja nyt kyllä riittää ;) Ollaan saatu tarjouksia ja niitä vertailtu, ensi viikolla pumpun tilaus. Tai mieshän tuota projektia pääasiassa hoitaa, mutta kuuntelen sujuvasti ;)
Sitten olisi sisäovien vaihtoa luvassa ja neidin huoneen tapetointi. On ihan kiva, että on tämmöistä tulossa, saa vaihteeksi vähän muuta ajateltavaa :)

Lämpimiä keväisiä päiviä ollut, nautitaan auringosta, ihanaa :)

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka,joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee pilven taakse ja saa taivaan punertamaan".

Hyvää ystävänpäivää :)

KIITOS JA HALAUS...

...teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette olleet meidän tukena! Kiitos teille, jotka olette käyneet jättämässä kommentteja ja toivoneet meille voimia ja enkeleitä :)

Huh... viime ajat on olleet aikamoista myllerrystä, niin kuin tiedättekin. Syöpädiagnoosista parantumattomaan Coatsin tautiin. Tunteet on vaihdelleet surusta iloon vauhdilla. Välillä vaan tulee itku ja sitten pian taas naurattaa. Onneksi tunnepuolella alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan.

Tosi ihana juttu tapahtui edellisen postauksen myötä; meihin otti yhteyttä ihminen, jonka lapsi sairastaa coatsia. Saimme kysellä häneltä kaikenlaista ja oli ennenkaikkea huojentavaa, kun joku tietää mitä käymme läpi. Kiitos sinulle K :)

Kovasti ollaan taudista opiskeltu, mutta hirmu vaikeeta on löytää tietoa kun kyseessä on näinkin harvinainen juttu. Jenkkisivuilta tietoa löytyy pikkusen enemmän. Jotenkin siinä opiskellessa sitten eksyttiin erään naisen blogiin, joka aloitti bloggailun, kun heidän pojallaan Joeyllä todettin coats. Ja ihan prikulleen samalla tavalla oli heille käynyt kuin meille ja pojan ollessa saman ikäinen kuin Jeppe. Oitis otettiin yhteyttä heihin, ja nyt meillä on siis kaksi perhettä kohtalotovereina :)

Arkea yritetään tässä pikku hiljaa käynnistellä. Jesper palaa hiljalleen päiväkotiin ja minä töihin. Eka hoitokerta Helsingissä onkin sitten maaliskuun alkupuolella. Toivottavasti saataisiin näköä edes vähän parannettua!

Ennen kuin kaikki tämä sekasorto meillä alkoi, haaveilin kovasti tähtitapetista pikku-miehen huoneeseen. Estan mallistossa oli niin ihana tapetti! Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että herra 3 veen huonetta on ihan turha alkaa tapetoimaan. No okei, tottahan se on. Niinpä sitten piirsin sabloonan ja tuputtelin tähtiä sinne tänne epämääräisesti huonetta kiertämään. Piristi kyllä huonetta tämä pikku tuunaus. Nyt on kiva köllötellä ja tuijotella tähtiä ennen kuin nukahtaa :)

Jokin aika sitten sain Jaanaelinalta "Aika on taikaa"-blogista tunnustuksen. Kiitos, kovasti ilahdutti mieltä :) Palaan asiaan myöhemmin.

Iloa päiviinne :)

KUN SANOJA EI LÖYDY

Otsikko kuvaa hyvin meidän viikkoa. Kirjoitan raporttimuotoon tapahtumat, toivottavasti jaksat lukea.

Jesperistä otettu valokuva paljasti oudon jutun; vasemmassa silmässä on kummallinen heijaste. Niin kuin kissan silmä.
Neuvolalääkäri tutki asian. Vasemman silmän näkö oli heikentynyt. Lääkäri puhui punaheijasteista ja lievästä karsastuksesta. Laittoi lähetteen silmäpolille, sanoi että ei tässä mitään hätää ole.
Ok, ei tarvi panikoida, ei hätää.

Kuukausia kului, kunnes kutsu silmäpolille tuli.
Maanantaina tutkimukset. Ultra paljasti silmänpohjassa muutoksen. Lääkärin epäily: retinoblastooma=silmäsyöpä. Mitä??????? Miten?????? Miksi?????? Meidän lapsi?????
Tarkemmat tutkimukset nukutuksessa keskiviikkona. Lääkäri vahvistaa epäilykset: retinoblastooma. Maailma pysähtyy. Kaikki menettää merkityksensä. Meidän lapsella on syöpä. Tuska, epätoivo, suru...nuo sanat on liian laimeita

Kiireellinen lähete Meilahteen professori Kivelälle. Puolen tunnin päästä Meilahdesta tulee puhelu: huomisaamuksi Helsinkiin klo 9.
Ajomatka yhtä tuskaa. Vaihtokauppoja: Otan kaikki pahat sairaudet ja kärsin hitaan ja kivuliaan kuoleman jos vaan annat meidän lapsen selvitä tästä. Sumua, epäuskoa, itkua...mitä tapahtuu????

Meidän pieni potilas on tosi urhea. Niin reipas pieni ja niin kamalan rakas. Sydämeen sattuu kun poikaa katselee.

Nukutus maskilla klo 13. Klo 14 meidät haetaan heräämöön: lääkäri haluaa heti keskustella. Heräämössä anestesialääkäri tulee kertomaan, että lapsi viedään yöksi teholle. Mitä? Miksi teholle? "Hei sulla on väärät vanhemmat", joku huutaa.
"Teidän kannattaa istua alas" meille sanottiin monta kertaa. Jesper tuotiin salista heräämöön.
Kesti ikuisuuden odottaa lääkärin tuloa. "Lääkäri sanelee ja tulee sitten keskustelemaan, käski sanoa, että on hyviä uutisia" Toivo herää.

"Ei ole syöpä"!!!! Itkua, naurua, käsittämätöntä huojennusta, iloa, onnea. Taaskaan ei sanat riitä.
Kyseessä erittäin harvinainen "coatsin-tauti". Taudin syntyperää ei tiedetä. Kehittyy sikiökaudella tuntemattomasta syystä. Tautia on tavattu vain pojilla ja vain toisessa silmässä. Silmän verisuonet ei kehity kunnolla, vaan menevät "makkaralle". Nämä suonet alkavat tihkua rasvaa. Tämä tihkunut rasva näkyi heijasteena Jesperin silmässä ja sitä luultiin kasvaimeksi. Tauti diagnosoidaan lähes poikkeuksetta aluksi retinoblastoomaksi sen samankaltaisten oireiden takia.

Hoitona laser-hoito. Tauti on pysyvä. Sillä on aktiivisia ja passiivisia kausia. Laseroinnin avulla silmän näkökykyä voidaan parantaa, ei kuitenkaan täysin palauttaa.
Laser-hoidot tehdään Meilahdessa ja kontrollit omassa sairaalassa.

"On todennäköisempää voittaa lotossa 7 oikein, kuin saada tämä tauti" sanoi lääkäri.
Meidän oma lottovoitto!

Tämä viikko on ollut elämämme kauheinta ja ihaninta aikaa. Sanat ei todellakaan riitä kuvaamaan niitä tunteita, joita ollaan käyty läpi. Pää ei oikein pysy mukana. Itkettää ja naurattaa. Tapahtuiko tämä kaikki ihan oikeasti meille?
Syvä kiitollisuus on päälimmäinen tunne, kun saamme katsella tuota meidän lottovoittoa.

Meidän puolesta on rukoiltu, toivottu ja meitä on ajateltu. Kaiken tämän sekamelskan keskellä on ollut tunne, että joku "kantaa" meitä. Niin kuin meidän alla olisi ollut verkko, ettemme vajoa. Emme voi tarpeeksi kiittää!

Pitäkää huolta toisistanne :)

LEIPOMUKSIA

Iso halaus ja kiitos kaikille teille, jotka täällä piipahdatte kyläilemässä ja kivoja kommenttejanne jättämässä :) Ne saavat hyvälle mielelle ja suupielet korviin asti :) Ja terkkuja kaikille kavereille, joiden kanssa harvoin nähdään, mutta käytte täällä kuulumisia lueskelemassa!

Lomat on lusittu ja paluu arkeen koittanut meidänkin perheessä :)
Töissä olikin tuttu hulina taas päällä, onneksi mulla oli kerrankin lyhyt päivä :)

Arvatkaas mitä! Meillä on tänään leivottu, aivan ihanan makuista omppupiirakkaa ja banaanikakkua, namskis. Mutta tämä "arvatkaa mitä"-juttu liittyykin sitten meidän leipuriin. Nimittäin armas ukko-kulta on hääräillyt jauhopeukalona :) Useamminkin saisi kuulemma isi leipoa, koska isin leipomukset on kuulemma maailman parhaita! Ja täytyy kyllä myöntää...taitavat lapset puhua totta! Mulla tuppaa syystä tai toisesta kakut lässähtämään :o
Miten teillä muilla, onko miehissä jauhopeukalon vikaa :) ?

Meillä ei muuten kotona ole mitään erikoista(=remonttia)meneillään. Meidän pikku-mies tuumasi aivan vakavana yhtenä aamuna ruokapöydässä, että "kuule äiti, musta tuntuu, että meidän pitää alkaa kohta tekemään jotain remonttia" , poika on tunnetusti intohimoinen remonttimies :D

Noh, vähän aikaa joutuu vielä odottamaan. Jossain vaiheessa keväällä aloitamme sisäovien vaihtorumban. Sisustusjuttuja pyörii ihan liikaa mielessä. Tiedättekö, että mulla tuli sitten ihan totaalinen stoppi koko touhuun. Ideoita alkoi vaan tupsahdella mieleen ja niitähän riitti! Jos laittais tuon jutun, niin sitten pitäisi ihan ehdottomasti laittaa tuokin...ja vielä tuo ja tuo... Mietin, että minkä ihmeen takia koko ajan pitää haalia vaan kaikkea lisää ja jotain uutta?? Kai joskus voi olla tyytyväinen siihen mitä on ja nauttia siitä?

Mutta itseni tuntien voipi olla että pian taas raksuttaa ;D

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

0101011

Säilyttäköön uusi vuosi sen,
mitä rakastat. Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat.
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

ONNEA UUDELLE VUODELLE!!!