maanantai 14. helmikuuta 2011

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ


"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka,joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee pilven taakse ja saa taivaan punertamaan".

Hyvää ystävänpäivää :)

torstai 3. helmikuuta 2011

KIITOS JA HALAUS...

...teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette olleet meidän tukena! Kiitos teille, jotka olette käyneet jättämässä kommentteja ja toivoneet meille voimia ja enkeleitä :)

Huh... viime ajat on olleet aikamoista myllerrystä, niin kuin tiedättekin. Syöpädiagnoosista parantumattomaan Coatsin tautiin. Tunteet on vaihdelleet surusta iloon vauhdilla. Välillä vaan tulee itku ja sitten pian taas naurattaa. Onneksi tunnepuolella alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan.

Tosi ihana juttu tapahtui edellisen postauksen myötä; meihin otti yhteyttä ihminen, jonka lapsi sairastaa coatsia. Saimme kysellä häneltä kaikenlaista ja oli ennenkaikkea huojentavaa, kun joku tietää mitä käymme läpi. Kiitos sinulle K :)

Kovasti ollaan taudista opiskeltu, mutta hirmu vaikeeta on löytää tietoa kun kyseessä on näinkin harvinainen juttu. Jenkkisivuilta tietoa löytyy pikkusen enemmän. Jotenkin siinä opiskellessa sitten eksyttiin erään naisen blogiin, joka aloitti bloggailun, kun heidän pojallaan Joeyllä todettin coats. Ja ihan prikulleen samalla tavalla oli heille käynyt kuin meille ja pojan ollessa saman ikäinen kuin Jeppe. Oitis otettiin yhteyttä heihin, ja nyt meillä on siis kaksi perhettä kohtalotovereina :)

Arkea yritetään tässä pikku hiljaa käynnistellä. Jesper palaa hiljalleen päiväkotiin ja minä töihin. Eka hoitokerta Helsingissä onkin sitten maaliskuun alkupuolella. Toivottavasti saataisiin näköä edes vähän parannettua!

Ennen kuin kaikki tämä sekasorto meillä alkoi, haaveilin kovasti tähtitapetista pikku-miehen huoneeseen. Estan mallistossa oli niin ihana tapetti! Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että herra 3 veen huonetta on ihan turha alkaa tapetoimaan. No okei, tottahan se on. Niinpä sitten piirsin sabloonan ja tuputtelin tähtiä sinne tänne epämääräisesti huonetta kiertämään. Piristi kyllä huonetta tämä pikku tuunaus. Nyt on kiva köllötellä ja tuijotella tähtiä ennen kuin nukahtaa :)

Jokin aika sitten sain Jaanaelinalta "Aika on taikaa"-blogista tunnustuksen. Kiitos, kovasti ilahdutti mieltä :) Palaan asiaan myöhemmin.

Iloa päiviinne :)