YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka,joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee pilven taakse ja saa taivaan punertamaan".

Hyvää ystävänpäivää :)

KIITOS JA HALAUS...

...teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette olleet meidän tukena! Kiitos teille, jotka olette käyneet jättämässä kommentteja ja toivoneet meille voimia ja enkeleitä :)

Huh... viime ajat on olleet aikamoista myllerrystä, niin kuin tiedättekin. Syöpädiagnoosista parantumattomaan Coatsin tautiin. Tunteet on vaihdelleet surusta iloon vauhdilla. Välillä vaan tulee itku ja sitten pian taas naurattaa. Onneksi tunnepuolella alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan.

Tosi ihana juttu tapahtui edellisen postauksen myötä; meihin otti yhteyttä ihminen, jonka lapsi sairastaa coatsia. Saimme kysellä häneltä kaikenlaista ja oli ennenkaikkea huojentavaa, kun joku tietää mitä käymme läpi. Kiitos sinulle K :)

Kovasti ollaan taudista opiskeltu, mutta hirmu vaikeeta on löytää tietoa kun kyseessä on näinkin harvinainen juttu. Jenkkisivuilta tietoa löytyy pikkusen enemmän. Jotenkin siinä opiskellessa sitten eksyttiin erään naisen blogiin, joka aloitti bloggailun, kun heidän pojallaan Joeyllä todettin coats. Ja ihan prikulleen samalla tavalla oli heille käynyt kuin meille ja pojan ollessa saman ikäinen kuin Jeppe. Oitis otettiin yhteyttä heihin, ja nyt meillä on siis kaksi perhettä kohtalotovereina :)

Arkea yritetään tässä pikku hiljaa käynnistellä. Jesper palaa hiljalleen päiväkotiin ja minä töihin. Eka hoitokerta Helsingissä onkin sitten maaliskuun alkupuolella. Toivottavasti saataisiin näköä edes vähän parannettua!

Ennen kuin kaikki tämä sekasorto meillä alkoi, haaveilin kovasti tähtitapetista pikku-miehen huoneeseen. Estan mallistossa oli niin ihana tapetti! Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että herra 3 veen huonetta on ihan turha alkaa tapetoimaan. No okei, tottahan se on. Niinpä sitten piirsin sabloonan ja tuputtelin tähtiä sinne tänne epämääräisesti huonetta kiertämään. Piristi kyllä huonetta tämä pikku tuunaus. Nyt on kiva köllötellä ja tuijotella tähtiä ennen kuin nukahtaa :)

Jokin aika sitten sain Jaanaelinalta "Aika on taikaa"-blogista tunnustuksen. Kiitos, kovasti ilahdutti mieltä :) Palaan asiaan myöhemmin.

Iloa päiviinne :)

KUN SANOJA EI LÖYDY

Otsikko kuvaa hyvin meidän viikkoa. Kirjoitan raporttimuotoon tapahtumat, toivottavasti jaksat lukea.

Jesperistä otettu valokuva paljasti oudon jutun; vasemmassa silmässä on kummallinen heijaste. Niin kuin kissan silmä.
Neuvolalääkäri tutki asian. Vasemman silmän näkö oli heikentynyt. Lääkäri puhui punaheijasteista ja lievästä karsastuksesta. Laittoi lähetteen silmäpolille, sanoi että ei tässä mitään hätää ole.
Ok, ei tarvi panikoida, ei hätää.

Kuukausia kului, kunnes kutsu silmäpolille tuli.
Maanantaina tutkimukset. Ultra paljasti silmänpohjassa muutoksen. Lääkärin epäily: retinoblastooma=silmäsyöpä. Mitä??????? Miten?????? Miksi?????? Meidän lapsi?????
Tarkemmat tutkimukset nukutuksessa keskiviikkona. Lääkäri vahvistaa epäilykset: retinoblastooma. Maailma pysähtyy. Kaikki menettää merkityksensä. Meidän lapsella on syöpä. Tuska, epätoivo, suru...nuo sanat on liian laimeita

Kiireellinen lähete Meilahteen professori Kivelälle. Puolen tunnin päästä Meilahdesta tulee puhelu: huomisaamuksi Helsinkiin klo 9.
Ajomatka yhtä tuskaa. Vaihtokauppoja: Otan kaikki pahat sairaudet ja kärsin hitaan ja kivuliaan kuoleman jos vaan annat meidän lapsen selvitä tästä. Sumua, epäuskoa, itkua...mitä tapahtuu????

Meidän pieni potilas on tosi urhea. Niin reipas pieni ja niin kamalan rakas. Sydämeen sattuu kun poikaa katselee.

Nukutus maskilla klo 13. Klo 14 meidät haetaan heräämöön: lääkäri haluaa heti keskustella. Heräämössä anestesialääkäri tulee kertomaan, että lapsi viedään yöksi teholle. Mitä? Miksi teholle? "Hei sulla on väärät vanhemmat", joku huutaa.
"Teidän kannattaa istua alas" meille sanottiin monta kertaa. Jesper tuotiin salista heräämöön.
Kesti ikuisuuden odottaa lääkärin tuloa. "Lääkäri sanelee ja tulee sitten keskustelemaan, käski sanoa, että on hyviä uutisia" Toivo herää.

"Ei ole syöpä"!!!! Itkua, naurua, käsittämätöntä huojennusta, iloa, onnea. Taaskaan ei sanat riitä.
Kyseessä erittäin harvinainen "coatsin-tauti". Taudin syntyperää ei tiedetä. Kehittyy sikiökaudella tuntemattomasta syystä. Tautia on tavattu vain pojilla ja vain toisessa silmässä. Silmän verisuonet ei kehity kunnolla, vaan menevät "makkaralle". Nämä suonet alkavat tihkua rasvaa. Tämä tihkunut rasva näkyi heijasteena Jesperin silmässä ja sitä luultiin kasvaimeksi. Tauti diagnosoidaan lähes poikkeuksetta aluksi retinoblastoomaksi sen samankaltaisten oireiden takia.

Hoitona laser-hoito. Tauti on pysyvä. Sillä on aktiivisia ja passiivisia kausia. Laseroinnin avulla silmän näkökykyä voidaan parantaa, ei kuitenkaan täysin palauttaa.
Laser-hoidot tehdään Meilahdessa ja kontrollit omassa sairaalassa.

"On todennäköisempää voittaa lotossa 7 oikein, kuin saada tämä tauti" sanoi lääkäri.
Meidän oma lottovoitto!

Tämä viikko on ollut elämämme kauheinta ja ihaninta aikaa. Sanat ei todellakaan riitä kuvaamaan niitä tunteita, joita ollaan käyty läpi. Pää ei oikein pysy mukana. Itkettää ja naurattaa. Tapahtuiko tämä kaikki ihan oikeasti meille?
Syvä kiitollisuus on päälimmäinen tunne, kun saamme katsella tuota meidän lottovoittoa.

Meidän puolesta on rukoiltu, toivottu ja meitä on ajateltu. Kaiken tämän sekamelskan keskellä on ollut tunne, että joku "kantaa" meitä. Niin kuin meidän alla olisi ollut verkko, ettemme vajoa. Emme voi tarpeeksi kiittää!

Pitäkää huolta toisistanne :)

LEIPOMUKSIA

Iso halaus ja kiitos kaikille teille, jotka täällä piipahdatte kyläilemässä ja kivoja kommenttejanne jättämässä :) Ne saavat hyvälle mielelle ja suupielet korviin asti :) Ja terkkuja kaikille kavereille, joiden kanssa harvoin nähdään, mutta käytte täällä kuulumisia lueskelemassa!

Lomat on lusittu ja paluu arkeen koittanut meidänkin perheessä :)
Töissä olikin tuttu hulina taas päällä, onneksi mulla oli kerrankin lyhyt päivä :)

Arvatkaas mitä! Meillä on tänään leivottu, aivan ihanan makuista omppupiirakkaa ja banaanikakkua, namskis. Mutta tämä "arvatkaa mitä"-juttu liittyykin sitten meidän leipuriin. Nimittäin armas ukko-kulta on hääräillyt jauhopeukalona :) Useamminkin saisi kuulemma isi leipoa, koska isin leipomukset on kuulemma maailman parhaita! Ja täytyy kyllä myöntää...taitavat lapset puhua totta! Mulla tuppaa syystä tai toisesta kakut lässähtämään :o
Miten teillä muilla, onko miehissä jauhopeukalon vikaa :) ?

Meillä ei muuten kotona ole mitään erikoista(=remonttia)meneillään. Meidän pikku-mies tuumasi aivan vakavana yhtenä aamuna ruokapöydässä, että "kuule äiti, musta tuntuu, että meidän pitää alkaa kohta tekemään jotain remonttia" , poika on tunnetusti intohimoinen remonttimies :D

Noh, vähän aikaa joutuu vielä odottamaan. Jossain vaiheessa keväällä aloitamme sisäovien vaihtorumban. Sisustusjuttuja pyörii ihan liikaa mielessä. Tiedättekö, että mulla tuli sitten ihan totaalinen stoppi koko touhuun. Ideoita alkoi vaan tupsahdella mieleen ja niitähän riitti! Jos laittais tuon jutun, niin sitten pitäisi ihan ehdottomasti laittaa tuokin...ja vielä tuo ja tuo... Mietin, että minkä ihmeen takia koko ajan pitää haalia vaan kaikkea lisää ja jotain uutta?? Kai joskus voi olla tyytyväinen siihen mitä on ja nauttia siitä?

Mutta itseni tuntien voipi olla että pian taas raksuttaa ;D

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

0101011

Säilyttäköön uusi vuosi sen,
mitä rakastat. Tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat.
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

ONNEA UUDELLE VUODELLE!!!

IT´S CHRISTMAS TIME...

Kylläpä aika menee nopsaan; ajatella, kaksi yötä aattoon! Keittiössä tätä postausta naputtelen perunalaatikon kypsyessä uunissa, ah mikä tuoksu ;D
Melkein kaikki on valmista. Lahjat paketoidaan tänään kun lapset on nukkumassa. Niinpä niin, taas sekin homma jäi viime tippaan ;) Huomenna on luvassa imurointia ja lattioiden pesua sekä salaattien tekoa ja kinkun paistoa. Onneksi on vapaapäivä :)

Joulujuhlia ollaan vietetty päiväkodissa ja koulussa. Kyllä kuulkaa tällä mammalla tuli tippa linssiin, kun oma pikku tyttö esiintyi jouluevankeliumissa Mariana :D
Koulun joulujuhlat on jotenkin niin kivoja. Niissä tulee ehkä se viimeinen joulumielen silaus. Ja tiernapoikien esitys on aivan ehdoton!

Meillä onkin ihan mukava aatto luvassa, kun saamme tänä vuonna kutsua vanhempia meille. He on aina laittaneet joulua, joten nyt alkaa olemaan meidän vuoro. Ja onhan jouluna kiva olla yhdessä :)

Vähän ollaan ehditty askarrellakin. Osan tekeleistä esittelen teillekin, mm. lumihiutaleet ja Adan taiteileman tontun :) (tuo lumihiutalekuva on vähän kökkö, on luonnossa paljon kivemman näköinen)

Tänään mietittin, mikä joulussa on parasta. No tietysti lasten iloa joululahjoista on ihana seurata. Mutta sanoisinpa että miedän äidin italiansalaatti ja suklaakonvehdit (erityisesti Budabest-konvehdit)on aika mahtava juttu :)

Toivotan teille kaikille hyvää ja lämmintä, sydämestä asti kumpuavaa joulumieltä!

JOULUISIA TUNNELMIA

Joulu tulla jolkottaa ;D ja touhua riittää! Pipareita ollaan leivottu jo kahteen otteeseen, kun nämä meidän pienet tontut on semmoisia piparisuita, ettei kauan mene kun jo purkinpohja häämöttää :)

On tämä vaan niin ihanaa aikaa, ihan parasta mun mielestä! Joulun odotus ja valmistelu, siinä on taikaa! Meidän neiti pohti joulua ja mistä se joulumieli oikeen tulee. Hetken pohdittuaan tuumasi, että joulumieli syntyy sydämessä ja alkaa vaan ihan itsestään sieltä nousemaan. Niinpä! Jos sitä joulumieltä väkisin yrittää pusertaa, tulee vaan stressi. Annetaan vaan joulun tulla, ihan itsestään. Fiksu neiti :)

Ulkona on ihan mahtava sää ollut tänään, ja viime viikkoina muutenkin. Kylmä vaan, hrrr. Mutta miten upeita puut ja pensaat on!! Ja metsästä nyt puhumattakaan, ihan satumaisen kaunista :)

Olettekos jo tehneet joululahjahankintoja?? Joka vuosi päätän, että tällä kertaa olen ajoissa ja hankin lahjoja vaikka pitkin vuotta. Joopa joo...yksi lahja on hankittuna...eipä paljon enää puutukaan ;) Mutta onneksi sentään on tiedossa, mitä kenellekin hankkii, helpottaa urakkaa edes vähän.

Ihania talvisia päiviä ja hyvää huomista itsenäisyyspäivää :)